Omat kirjoitukset

Ai että, viikonloppu edessä, ja vähän tietysti politiikkaa huomenna. Tällä viikkoa politiikan saralla oli yksi antoisa webinaari, ja yksi vaalien suunnittelu kokous.

Webinaarista jäi mieleen harakanvarpaat

Mietteitä, onko nuorisolla käsiala millä tasolla, kun kaunokirjoitus jäi pois. Jäi myös mieleen, että onko kuitenkin parempi palata askel taaksepäin, vaikka kehitys kehittyy, koulutuksen saralla. Olisiko ne kirjat, ja kynät kuitenkin hyvä juttu. Oppiiko joku kuitenkin paremmin pienemmässä ryhmässä. Jääkö hyvä oppilas isommassa ryhmässä huomiotta, kun opettajalla menee aika tukea tarvitsevien neuvomiseen.

Mistä saada lisää ammattilaisia kouluille.. Millä saada väkivaltaa kitkettyä. Mistä saada apua perheille.

On ollut pelastus monelle perheelle, kun koulutus maksutonta. Rohkaissut nuorta etenemään, mihin ei ehkä normaalisti olisi ollut mahdollisuutta/varaa.

Kaikenlaiset mallit ovat hyväksi. Yksi tykkää lukea, toiselle sopii paremmin oppisopimus. Joku haluaa ammattikouluun, toiselle selvää, että menee lukioon. Suomessa on hyvät mahdollisuudet edetä elämässä, pärjätä.

Myös huonommin Suomea osaavien koulutuksesta oli puhetta, saisiko näyttöjä suoritettua esim. englanniksi, ettei koulutuksessa eteneminen jää siitä kiinni. Suomen kieli sitten vahvistuu siinä sivussa.

Leikki on lapsen työ, pidetään perusasiat perusasioina, pienillä lapsilla, päiväkoti-ikäisillä, ja alakoulun 1-2- luokkalaisilla vielä ainakin, ei ole kiire leikkiä isoa. Aikuisen maailmaan ei ole kiire, ja tekee se leikki hyvää aikuisillekin!

Ole ihmiselle ihminen 

Eräs sairaanhoitaja sanoi minulle joskus että, "Sinä olet Anne, ihmiselle ihminen, sillä pääsee pitkälle". 

Kukaan ei syntyessään pääse valitsemaan millaisesta taustasta tulee, miten se tie elämässä kulkee, kukaan ei lapsena ajattele, tai suunnittele, että sairastuu, ja tulee pitkäaikaissairaus, tai alkoholi vie. 

Osaatko kohdata ihmisen ihmisenä, tiedätkö ihmisen taustoja, arvioitko ihmistä sen mukaan, miten ihminen toimii, tai miltä hän näyttää. 

Pitkäaikaissairaan olo voi tuntua kurjalta huoltoasemalla asioidessaan, kun ihmiset katsovat, että onko tuolla krapula, koska tärisee.

 Jos mietitään nykytilannetta. Kukaan ukrainalainen ei valinnut sotaa, he eivät halunneet sotaa. Putin järjesti sotilasoperaation tekaistuilla syillä. Ei ole mies eikä mikään, joka lähettää nuoria sotilaita sotimaan, ja piiloutuu heidän taakse. Putin ei ole ihmiselle ihminen.

 Toivon että sota loppuu, toivon että korona menee ohi. Toivon että voi taas haaveilla, suunnitella, ja tehdä mukavia asioita, olla ihmisten keskellä, ja olla ihmisille ihminen.

 Nuoriso ja lapset miettivät myös sotaa, mutta myös mopon osia, tietokoneita sekä aurinkorannikon lomaa. Lapset ovat aitoja, eivät valikoi toisen puutteen, tai muun perusteella kavereitaan, siinä me aikuiset voisimme ottaa mallia. 

 Olkaamme siis ihmiselle ihminen! 

Politiikkaa vaan 

Tälle viikkoa osui monta kokousta. Eikä siinä mitään, mielelläni olen vaikuttamassa asioihin.

 Nyt kun olen ollut Keskustan riveissä hetken, niin huomannut, miten paljon ainakin Keskustan väki yrittää vaikuttaa asioihin, että asiat olisivat paremmin meillä kaikilla. Mietin myös sitä, kun sanotaan, että ihmisiä kiinnostaa hirveän vähän politiikka. Minua on aina kiinnostanut, ainakin siltä osin, että mitä voisi tehdä, että kaikki olisi paremmin. 

 Huomannut, kun itse ollut nyt mukana, että vaikka joku asia olisin hyvin, niin tarvitaan siihenkin päätös, että se ns. hyvä asia jatkuu. 

 Itseäni ainakin kiinnostaa, että jatkossakin, minun omaishoitajana toimivat vanhempani jaksavat jatkaa tärkeää työtään, että minun pitkäaikaissairaalla veljelläni olisi jatkossakin mahdollisuus asua kotonaan, laitoksen sijaan, että meidän nuorilla olisi jatkossakin mahdollisuus kouluttautua ja löytäisivät hyvän työn, ja että tämä maankamara säilyisi siedettävänä paikkana elää, myös heidän lapsilleen. 

 Politiikkakin on tärkeää, ja sitä kautta vaikuttaminen asioihin. Jos ketään ei viitsi tehdä mitään, niin kuka tekee, kuka huolehtii asioista, "mua ei kiinnosta asenteella ei pitkälle pötkitä" 

Vanhemman tärkein tehtävä on tukea lastaan

Isoveli, isoveljen virka, päättäväinen, oman tiensä kulkija, matoja pätkii, viis pienet pipit, saati piikit, muuta ajateltavaa, vauhdin hurmaa, pitkin poikin viilettää, tippuu melskeessä muutama tavara kaivoon, hups, sitä ihmetellään, hups, tippuu toinenkin. Hörppää vettä kurahousut, ei haittaa, matka jatkuu.

Päätti, minähän en enää rattaissa istu, piste. Reippaasti marssii, iso poika, isoveli, pienet rattaissa. Pieni suuri isoveli, laittaa pikkuveljen keräämään marjoja, hakee sisältä lapun, 2 €, leikkimökin kalusteet tien poskeen ja marjat myyntiin, pyöräilijä ostaa marjat, melkoisia myyntimiehen alkuja.

Keskimmäinen, herkkä lapsi, tulee pipi, itketään piikkiä vielä illallakin, välillä unohtuu, palaa mieleen, kaltoinkohdeltu reppana, äiti ja neuvolatäti kiusaa, kun piikin yhteistuumin laittavat. Pitää vielä tirauttaa itku mummulle ja vaarille, kovasti sattui, mutta hengissä selvittiin.

Poika nukenrattaiden kanssa viilettää, poikanukke hoivattavana, tuostahan tulee oiva isä joskus jollekin, noin hyvin hoitaa, tärkeä työ. Eihän vaan jää muiden jalkoihin, käyttääkö muut hyväkseen toisen hyvyyttä, löytyy se sanallinen arkku, pärjää, kasvaa hieno nuori.

Ei kahta ilman kolmatta. Vauvalle opetetaan leikki tietokoneen saloja, toinen katselee suurilla silmillään sitteristä käsin kaksi vuotta vanhemman touhuja. Vanhin jo yksin ulkona viilettää. Vauva on veikalle tärkeä. Siinähän kasvavat. Vauvasta kasvaa mietteliäs poika, kantaa vähän jo maailman murheita olkapäillään. Muistuttaa äitiä myös kierrättämisen tärkeydestä. Luokan humoristi, sopivaan kohtaan kertoo vitsin, jos jollakin huono päivä,  ja kurjaa. Rohkea tyyppi, uskaltaa olla oma itsensä, tulee kaikkien kanssa toimeen.

Niin erilaisia, mutta niin rakkaita. Tärkeää, että saavat olla sellaisia kuin ovat, harrastaa mitä haluavat, ja tehdä omia valintojaan, oli kyse jatko-opinnoista tai mistä vaan lapsen/nuoren elämään liittyvistä tärkeistä asioista. Aikuinen ohjaa oikeaan,  ja neuvoo. Sitä varten me olemme, vanhempia, joiden tehtävä on kasvattaa  ja pitää huolta, lapset lainassa vaan!

Anne Lehto, kolmen teinipojan äiti

Yrittäjä, lähihoitaja

Keskustan Länsi-Vantaan py. hallituksen pj.

Keskustan Vantaan kunnallisjärjestön hallitus

Lautamies

Eduskuntavaaliehdokas, Uudenmaan vaalipiiri

Elämää

Luottoihminen, luottamuksen arvoinen, on se sitten perheenjäsen, taikka joku muu, jolle kertoa pieniä salaisuuksia, suunnittelua yhdessä, unelmointia, omia, tai yhteisiä.

 Pieniä salaisuuksia, unelmia, mitä odottaa, mukavaa, kivaa yhdessä tekemistä. tai isompia suunnitelmia, unelmia vaikka matkasta. tai vaikka isommasta kodista. tai vaikka siitä kissasta ja koirasta, kivaa myös kuiskutella vaikka tulevasta joulusta. 

 Mukavaa jakaa unelmia, kutkuttavaa odotusta, tai yhteistä saavutusta. Elämä menee jouhevammin kun on mitä odottaa. Kivaa kun saa jakaa jonkun kanssa unelmia. tai suunnitelmia, se on tärkeää. Luo toivoa paremmasta, vaikka olisi ihan arkista asiaa. Ei tarvitse olla suurta, kallista. Mietteitä että ei kuitenkaan toteudu, voi olla pientä. ja toteutettavissa olevaa.

 Joskus voi suunnitelmat muuttua, mieli muuttua, tilanteet muuttua, voi joutua tyytymään muuhun, ei haittaa, voi miettiä niin, että nyt näin,  ja joku toinen kerta sitten toisin, oppia vähän pettymään, voi vähän hyvitellä jollain muulla. Kaikkea ei voi saada, mutta lupaukset pitää pitää sitten kurissa. 

 Toteutuneita unelmia, se vasta mukavaa, vihdoinkin, tuntuu että iäisyys odoteltu. Joskus tuntuu että kaikki sujuu ja onnistuu, toisinaan taas, että kaikki menee mönkään, sopeutumista ja suunnitelmien muutosta. Mukavia keskusteluita, odotusta, innostusta, sisältöä elämään. Elämä ilman unelmia on tylsää.

Summa summarum 

Aika summata viime vuosi pakettiin. Vuosi oli sopivan kiireinen. Sopivan kiireinen luottamustehtävien osalta, että politiikan saralla. 

Luottamustehtäviä, ja politiikkaa, en koe rasitteeksi, vielä menee ns. harrastuspohjalta, vaikka tosissaan tässä ollaan.

 Lautamies hommia tehnyt nyt vuoden, ja se kävikin jo ihan työstä, istuntoja oli tasaiseen tahtiin pitkin vuotta. Se myös avannut lisää silmiä monen asian suhteen, vaikka en olekaan syntynyt kultalusikka suussa, enkä kasvanut pumpulissa, ja nähnyt kaikenlaista. 

Viime vuoden alkuun tuli korona, tämän vuoden alkuun kunnon flunssa, kerran vuoteen täytyy näköjään sairastaa oikein olan takaa. 

Vuoteen on mahtunut paljon hyvää, mutta myös huonoja asioita. Tilanne maailmalla huolettaa, vaikka itse yrittää elää normaalia arkea. Onneksi Suomella on hyvä maanpuolustus, ja Natoon olemme menossa. 

Erityisen innoissani, ja kiitollinen viime vuodesta olen pääsystä päästä ehdokkaaksi. On myös mukavaa, kun on saanut lisää luottamustehtäviä. Tapasin, ja tutustuin, moniin uusiin ihmisiin, se oli mukavaa.

 Henkilökohtainen elämä oli vuoristorataa. Tuli muutto, ja läheisen liikenneonnettomuuteen joutuminen pysäytti. Mutta kyllä se aurinko paistoi aina välillä risukasaankin. Onneksi on positiivinen luonne, ja yrittää jalostaa sitä ympärilleen, kaikesta selvitään, ja selvittiin. Lähisukulaisen pitkäaikaissairaus varjostaa myös vähän koko ajan olemista, mielessä on, ja asialle kun ei oikein mitään voi, asiaan on kuitenkin jo tottunut, kun sairautta takana monta vuotta. Taistelua pitkäaikaissairaan puolesta, taistelua omaishoitajien puolesta. Heidän auttamista parhaansa mukaan. 

Niin paljon kaikkea mahtui viime vuoteen, syksystä jo vähän uupumisen merkkejä, mutta hyvät asiat nostaa suosta. Niin sanotuille omille harrastuksille taiteen, ja kuntoilun merkeissä ei jäänyt syksyllä sijaa, tämän kuitenkin oli tiedossa, koska politiikan tekeminen vei ajan, hyvässä mielessä. Perinteinen, ja mieleinen koirien kanssa lenkkeily, suoriutui kuitenkin normaaliin malliin. 

Vuosi oli siis varsin arkinen loppujen lopuksi, vaikka tuli luottamustehtäviä, ja politiikka vei vielä enemmän mennessään. Omassa yrittäjän työssä pieniä muutoksia, ihan oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Nokka kohti uutta vuotta, parempaa, jännittävää, toivottavasti rahanomaisempaa. Unelmien täyttymystä, toivottavasti. 

Toivon ihmisille voimia tulevaan vuoteen, toivottavasti mukavaan sellaiseen!

Työelämässä nykyään haasteena jaksaminen, jotta jaksaminen olisi hyvää, tulisi työntekijöitä olla tarpeeksi. Kuormittavuutta saisi myös aisoihin työn hyvällä suunnittelulla, johtamisella, ja työntekijöitä kuuntelemalla. Myös työntekijän oma vaikuttaminen työvuoroja tehdessä, helpottaisi monen arkea. Joustavuus ennen kaikkea.

Mistä lähti halu lähteä ehdolle?

Halu auttaa, vaikuttaa asioihin, vaikka aika kulunut lause mielestäni, mutta näin se on. Vähän samasta syystä lähdin vaihtamaan alaa itse. Hoitoala on mielestäni kutsumus ammatti, joka toivottavasti säilyy sellaisena.

Vaikka omassa vanhassa työssäni ei mitään vikaa ollut, olin jo useamman vuoden miettinyt alan vaihtoa. Pyöritellyt aika montaa alaa mielessäni, mutta hoitoala valikoitui juuri siksi, koska koin, että minulla on paljon annettavaa sille alalle, ja se tuli minulta luonnostaan.

Politiikkaan lähdin myös mukaan samalla periaatteella, mielenkiinto politiikkaa kohtaan on kulkenut mukana pitkään, olen kiinnostunut monesta asiasta, olen kiinnostunut mitä ihmisille kuuluu, oli elämäntilanne mikä vain.

Itse en ole arvostellut koskaan ihmistä sen perusteella, mistä tulee, mitä tekee, olen myös ottanut periaatteen, että teen ihmisestä itse johtopäätökset.

Olen oppinut toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa, tässä matkan varrella. Parhaimman ns. koulutuksen ovat antaneet kuitenkin omat lapset, aikamoista organisaatiokykyä vaati, kun oli kolme pientä lasta hoidettavana. Nyt jo lapset isoja, mutta kyllä se äitiys on koulinut selviämään mistä vain

Herkkyyttä löytyy luonteesta, mikä on hyvä piirre hoitoalan ammattilaisella. Olen toiminnan ihminen, eikä mene ns. sormi suuhun helposti. Kyllä on ammattitausta opettanut selviämään tiukoista tilanteista, paineen sietokyky on hyvä, periksiantamaton luonne, mutta kuitenkin joustava tarvittaessa, myös johtaja minussa on vienyt minua pitkälle. On ollut luontevaa myös olla yrittäjänä, olen pärjännyt.

Aiemmassa ammatissani toimin mm. perehdyttäjänä, siinä tuli esiin kyky tulla ihmisten kanssa toimeen. Nykyisessä ammatissani on kokemusta kehitysvammaisten kanssa toimimisesta, päihde - ja mielenterveys asiakkaat myös tulleet tutuiksi, ikäihmisten kanssa myös paljon ollut tekemisissä. Tavallisen työläisen arki tuttua, mutta myös nyt yrittäjänä ollessa, sen tuomat haasteet tulleet tutuiksi.

Lähipiirin pitkäaikaissairaus ja omaishoito tulleet tutuiksi myös tässä 20-vuoden aikana.

Katson, että minulla paljon näkemystä, kokemusta, ja annettavaa. Tietämystä, mitä se ihmisen arki on, ja millä välineillä siitä tehdään sujuvaa